Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Nykymaailmassa Altai (vuoristo) on erittäin ajankohtainen aihe, joka ansaitsee analysoinnin eri näkökulmista. Yhteiskunnan jatkuvan kehityksen ja ihmisten elämäntapojen muuttuessa on tärkeää ymmärtää Altai (vuoristo):n merkitys ja vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Kautta historian Altai (vuoristo) on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena, mikä on motivoinut tutkijoita, asiantuntijoita ja ammattilaisia syventämään tutkimustaan ymmärtääkseen sen vaikutukset elämän eri osa-alueilla. Tästä syystä tässä artikkelissa käsitellään Altai (vuoristo):tä yksityiskohtaisesti, analysoidaan sen syitä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Tarkoituksena on tarjota lukijoille kattava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Altai eli Altaivuoret ("kultavuoristo") on vuoristo Keski-Aasiassa. Altailla tarkoitetaan toisinaan vain Irtyšin ja Obin latvojen välistä aluetta ja taas toisinaan Irtyšin ja Jenisein latvojen välistä aluetta. Alueella on paljon malmiesiintymiä. Altain korkein vuori on 4 506 metriä korkea Beluha. 900 km:n pituinen Altain rata johtaa Siperian pääradalta (Nikolajevskista) Semipalatinskiin.
Altain ilmasto ei ole muuttunut merkittävästi viime jääkauden jäljiltä. Siellä elävät nisäkäslajit ovat paljolti pysyneet samoina ilmeisiä tapauksia, kuten sukupuuttoon kuolleita mammutteja, lukuun ottamatta. Siksi se on harvoja maapallon paikkoja, joiden nisäkäslajisto on yhä jääkautista.
Altaivuorilla on Denisovanluola, josta löytyi vuonna 2010 denisovanihmisen, aiemmin tieteelle tuntemattoman ihmislajin tai ihmisen alalajin luita.
Visentti eli Altaivuorilla ainakin keskiajalle tai mahdollisesti jopa 1700-luvulle saakka.
Unescon maailmanperintöluettelon kohteen nimeltä Altain kultavuoret muodostavat Ukokin tasangon suojelualue, Beluhavuoren luona oleva Katunin luonnonsuojelualue ja Altyn-Köl-järven sisältävä Altain luonnonsuojelualue. Siperiassa sijaitseva alue on kooltaan 16 114 neliökilometriä. Alueella elää uhanalaisia eläinlajeja kuten lumileopardi.
Altain maantiedettä ja geologiaa tutki 1900-luvun alussa suomalainen maantieteilijä J. G. Granö, joka kirjoitti matkoistaan Altailla myös yleistajuisia matkakirjoja ja otti alueelta runsaasti valokuvia.
|
|