Wiki90
Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
|
|
|
|
Eija Merilä
Tässä artikkelissa perehdymme Eija Merilä:een ja tutkimme sen vaikutusta, merkitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Eija Merilä on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena useiden vuosien ajan, ja sen vaikutus näkyy jokapäiväisen elämän eri alueilla. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Eija Merilä:stä, jotta voimme tarjota täydellisen ja tasapainoisen kuvan tästä aiheesta. Lisäksi keskustelemme siitä, kuinka Eija Merilä on kehittynyt ajan myötä ja miten se edelleen muokkaa elämäämme nykyään. Epäilemättä Eija Merilä on kiehtova aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme, ja olemme varmoja, että tämä artikkeli antaa sinulle rikastuttavan käsityksen siitä.
Eija Merilä (nyk. Kymäläinen, o.s. Muhonen; s. 30. kesäkuuta 1946 Kivijärvi) on suomalainen laulaja, joka on tullut tunnetuksi sekä kevyen musiikin että hengellisen musiikin esittäjänä.
Ura
Sijoituttuaan iskelmälaulukilpailussa Jyväskylässä toiseksi Merilä pääsi Veikko Ahvenaisen kautta koelauluun Scandialle. Hänen ensimmäinen singlensä ”Yö Taigalla/Kun sinua katselen” julkaistiin tammikuussa 1964. Merilän ensimmäinen menestyskappale oli ”Yö saaristossa”. Levytyksiä oli tasaiseen tahtiin 1960-luvulla. Merilä oli mukana myös viihdeohjelma Lumilinnassa, joka voitti Montreux’n Kultaisen ruusun vuonna 1965. Vuonna 1971 Merilä sai levytettäväkseen Lynn Andersonin ”Rose Gardenista” suomenkielisen version ”Luvannut en ruusutarhaa”, joka oli suuri menestys. Jatkoa seurasi seuraavana vuonna kappaleella ”Mä tahdon teidän oppivan”.
Vuonna 1971 Eija Merilä levytti kappaleen ”Itku-wirsi tulevan pahan ajan takia”. Sävelmänä oli Toivo Kärjen parikymmentä vuotta vanha ”Rovaniemen markkinoilla”, ja monisäkeistöisen tekstin oli kirjoittanut Markku Haapio. Laulu voitti Ilta-Sanomien pilkkalaulukilpailun, ja se kommentoi tulevia presidentinvaaleja, jotka olivat silloisen käsityksen mukaan edessä vuonna 1974. Tekstissä käytiin läpi kaikki oletetut presidenttiehdokkaat.
1970-luvun puolivälissä Merilä tuli uskoon ja jätti viihdetaiteilijan uran. Hänen uransa jatkui kuitenkin hengellisen musiikin parissa. Jo vuonna 1976 hän teki äänitteen Kiitokseni, ja seuraava albumi Konsta Jylhän hengellisiä lauluja oli suuri menestys ja ylsi timanttilevyyn, jonka raja oli tuolloin yli 50 000 myytyä äänitettä.
Merilä on kiertänyt ympäri maailmaa esiintymässä ja asui pitkään perheineen Floridassa, jossa hän toimi suomenkielisen helluntaiseurakunnan, Kotikirkon, laulaja-evankelistana.lähde? Vuonna 2010 Kymäläiset muuttivat takaisin Suomeen Merilän synnyinseudulle Kivijärvelle.
Aikamedia myönsi Merilälle Vuoden muusikko 2015 -palkinnon.
Diskografia
- Unto Monosen muistolle (1972)
- Eija Merilä kautta aikojen (1974)
- Kiitokseni (1976)
- Konsta Jylhän hengellisiä lauluja (1978)
- Eija Merilä (1979)
- Lapsuuteni lauluja (1979)
- Eija (1983)
- Kansansoittajien kiitos (1983)
- Joulurauhaa (1987)
- Via Dolorosa (1989)
- Luotan Jumalan rakkauteen (1991)
- Eijan parhaat (1997)
- 20 suosikkia: Luvannut en ruusutarhaa (1997)
- Askeleet (2000)
- Ruusutarhassa (2005)
- Risti vain (2011)
- Sain ystävän (2015)
Lähteet
- Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
Viitteet
- ↑ Kärki, Kalervo: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 678. Helsinki: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
- ↑ YLE "Toiveiden yö" 30.6.2011.
Aiheesta muualla
- Eija Merilän esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Eija Merilä Elonetissä.
- Kotikirkko. Floridan Suomenkielinen Helluntaiseurakunta]
| ||||||||||
