Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Etelä-Afrikan maatilahyökkäykset:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Etelä-Afrikan maatilahyökkäykset:llä on ollut ratkaiseva rooli, joka ansaitsee yksityiskohtaisen analysoinnin, yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan sen merkitykseen historiassa. Kattavan analyysin avulla tutkimme Etelä-Afrikan maatilahyökkäykset:n merkitystä nykymaailmassa ja sen kehittymistä ajan myötä. Samoin tutkimme Etelä-Afrikan maatilahyökkäykset:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Tämän artikkelin tavoitteena on viime kädessä tarjota syvällinen ja yksityiskohtainen katsaus Etelä-Afrikan maatilahyökkäykset:een ja sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa.
Etelä-Afrikan maatilahyökkäykset ovat eteläafrikkalaisiin maanviljelijöihin kohdistuneita väkivaltaisia hyökkäyksiä. Suurin osa hyökkäysten kohteiksi joutuneista on valkoisia maanviljelijöitä, ja heihin kohdistuneilla hyökkäyksillä on esitetty olevan ainakin osittain rasistiset motiivit. Maatilahyökkäysten määrä kasvoi vuosina 1991–2001 mutta on sittemmin tasaantunut tai kääntynyt laskuun. Hyökkäyksissä on kuollut vuoden 2009 loppuun mennessä arviolta 2 500–3 000 henkilöä. Maanomistusolot ovat Etelä-Afrikassa vinoutuneet, sillä mustien hallussa on vain neljä prosenttia maasta, vaikka heitä on koko väestöstä 75 prosenttia.
Termi "maatilahyökkäys" ei ole rikosnimike itsessään, vaan se voi tarkoittaa useita eri rikoksia, jotka on tehty maanviljelijöitä vastaan maatiloilla. Etelä-Afrikan poliisin mukaan maatilahyökkäyksiin lasketaan mukaan myös maatilojen sisäiset rikokset, kuten esimerkiksi työpaikkaväkivalta. Joidenkin näkemysten mukaan maatilahyökkäyksiksi tulisi laskea vain kuolemaan johtaneet tapaukset. Myös termiä itsessään on kritisoitu, sillä esimerkiksi Human Rights Watchin mukaan siitä saa sen väärän käsityksen, että teot olisivat sotilaallisia tai terroristien toteuttamia.
Etelä-Afrikan oikeusministeriön vuonna 2001 asettaman komitean vuonna 2003 julkaiseman tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla tapauksista ei ollut minkäänlaisia poliittisia vaikuttimia eikä taustalta myöskään ollut löydettävissä minkäänlaista organisoitunutta rikollisuutta, joitain maanvaltaustapauksia lukuun ottamatta. Komitean raportin julkaisemisen aikaan 60 % näiden rikosten uhreista oli valkoisia, mutta mustien osuus oli kasvussa. Valkoisilla oli tosin suurempi riski tulla vahingoitetuksi tai tapetuksi kuin mustilla. Komitean raportin mukaan tälle erolle ei kuitenkaan ollut löydettävissä yleistä rasistista syytä. Selvityksen mukaan tyypillinen maatilahyökkäyksen tekijä oli musta työtön nuori, joka oli lähtöisin kaupunkialueelta.
Human Rights Watchin vuonna 2001 julkaiseman raportin mukaan väkivalta maatilallisia kohtaan on suurimmalta osalta välineellistä, ja sen tavoitteena on aseiden, rahan ja ajoneuvojen varastaminen. Syrjässä ja etäällä toisistaan olevat maatilat ovat rikollisille helppoja kohteita. Rikollisuus ei raportin mukaan ole yleisempää maaseuduilla kuin kaupungeissa. HRW:n mukaan valkoisten maatilallisten ja näiden palkkaamien turvallisuuspalveluiden väkivalta maatilojen työntekijöitä ja muita niiden alueella asuvia mustia kohtaan on myös mittava ongelma.
Maaliskuussa 2018 Australian maahanmuutosta vastaava sisäministeri Peter Dutton ehdotti Etelä-Afrikan valkoisille maanviljelijöille turvapaikkaa Australiasta.
Elokuussa 2018 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kiinnitti asiaan huomiota ja sanoi käskeneenä ulkoministeri Mike Pompeon seuraamaan tarkasti Etelä-Afrikan maatilojen valtauksia, maatakavarikkoja ja maanviljelijöiden laajamittaista tappamista. Valtapuolue ANC ja presidentti Cyril Ramaphosa olivat valmistelemassa perustuslain muutoksia, joilla maata voisi viedä omistajilta ilman korvauksia. Etelä-Afrikan maanviljelijät yrittivät epätoivoisesti myydä tilojaan ennen valtion suunnittelemia takavarikkoja.