Jiholibanonská armáda
Südlibanesische Armee
South Lebanon Army
Ejército del Sur del Líbano
Armée du Liban sud
Esercito del Libano del Sud
Armia Południowego Libanu
Exército do Sul do Líbano
Sydlibanesiska armén
Güney Lübnan Ordusu
Wiki90
Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
|
|
|
|
Etelä-Libanonin armeija
Nykymaailmassa Etelä-Libanonin armeija:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. Ajan mittaan Etelä-Libanonin armeija on osoittautunut aiheeksi, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, synnyttää keskusteluja, ristiriitaisia mielipiteitä ja loputtomia pohdiskeluja. Etelä-Libanonin armeija:n merkitys piilee sen vaikutuksessa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin politiikasta populaarikulttuuriin. Samoin Etelä-Libanonin armeija on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, mikä on synnyttänyt lukuisia edistysaskeleita ja löytöjä, jotka ovat mullistaneet ymmärryksemme ympäröivästä maailmasta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Etelä-Libanonin armeija:n vaikutusta ja sen vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin.
Etelä-Libanonin armeija eli Vapaan Libanonin armeija (engl. South Lebanese Army, SLA, arab. جيش لبنان الجنوبي, Jajsh Lubnān al-Janūbi, hepr. צבא דרום לבנון, צד"ל, Tzvá Dróm Levanón) oli Israelin rahoittama palkka-armeija tai kodinturvajoukko, jonka tehtävänä on ollut toisaalta estää šiiamuslimien Amal-taistelujärjestöä ja palestiinalaisia hyökkäämästä Israeliin ja toisaalta puolustaa paikallisia kyliä. SLA:ta ei ole koskaan tunnustettu kansainvälisesti viralliseksi armeijaksi, minkä vuoksi Yhdistyneet kansakunnatkin on käyttänyt siitä nimitystä ”de facto forces” eli tosiasiassa olevat joukot. Niiden pääpaikkana oli Marjayoun.
Etelä-Libanonin armeija nousi Suomessa uutisotsikoihin kesäkuussa 1985 sen kaapattua 25 UNIFIL-rauhanturvaoperaatioon osallistunutta suomalaissotilasta. Vangittujen joukossa oli suomalaispataljoonan komentaja eversti Venni Hakala. Kaappaus sai alkunsa suomalaisten suorittamasta valehyökkäyksestä ja vangitsemiseksi naamioidusta operaatiosta, jolla he yrittivät pelastaa 11 SLA:sta Amal-järjestön riveihin loikannutta taistelijaa. SLA vaati loikkareiden palauttamista uhaten muussa tapauksessa ampua suomalaiset panttivankinsa, joista pääosa siirrettiin SLA:n päämajaan Marjayouniin. Israel syytti suomalaisia puolueellisuudesta, mutta YK:n tutkimuskomission mukaan suomalaiset olivat toimineet täysin oikein. Suomalaiset vapautettiin lopulta tiiviiden neuvottelujen tuloksena viikon kestäneen vankeuden jälkeen. Neuvotteluihin osallistuivat Israelin pää- ja ulkoministerit sekä YK:n silloinen apulaispääsihteeri Brian Urquhart.
Lähteet
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1986, s. 78–79. Helsinki: Otava, 1985.
