Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Nykymaailmassa Jarkko Laine on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä ja kiinnostusta väestön keskuudessa. Jarkko Laine on ollut useiden vuosien ajan keskustelujen ja keskustelujen kohteena eri aloilla, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja syviä pohdiskeluja. Tämä suuntaus on herättänyt kiinnostuksen tutkijoissa, asiantuntijoissa, aktivisteissa ja yleensä kansalaisissa, jotka haluavat ymmärtää ja analysoida Jarkko Laine:een liittyviä eri näkökohtia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti tätä aihetta, joka on niin tärkeä nyky-yhteiskunnassa, ja käsittelemme sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Liity meihin tälle Jarkko Laine:n kiertueelle ja löydä sen merkitys jokapäiväisessä elämässämme.
Jarkko Laine | |
---|---|
Jarkko Laine Turussa vuonna 1997. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. maaliskuuta 1947 Turku |
Kuollut | 19. elokuuta 2006 (59 vuotta) Turku |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | kirjailija, runoilija, kääntäjä, päätoimittaja, sanoittaja |
Kirjailija | |
Salanimi | Toivo Saksa ja Lauri Kenttä |
Tuotannon kieli | suomi |
Esikoisteos | Muovinen Buddha (1967) |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Jarkko Aarre Juhani Laine (17. maaliskuuta 1947 Turku – 19. elokuuta 2006 Turku) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Hän toimi Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1987–2002 ja sai kirjallisuuden valtionpalkinnon 1972, 1974, 1977 ja 1985. Urallaan Laineelta ilmestyi 20 runokokoelmaa ja seitsemän romaania. Hän kirjoitti myös novelleja, mieteproosaa, sitaattiantologioita, näytelmiä, kuunnelmia ja laulunsanoituksia.
Laine aloitti uransa underground-runoudella. Hän debytoi kirjallisuuslehti Parnasson lyriikkakilpailussa vuonna 1967 ja hänen esikoiskokoelmansa Muovinen Buddha ilmestyi samana vuonna. Sen jälkeen Laine julkaisi lähes vuosittain jonkin teoksen, joskus kaksikin. Vaikka hänet tunnetaan erityisesti runoilijana, hän julkaisi myös romaaneja ja muuta proosaa. Laine toimi Parnasson toimitussihteerinä 1969–1986 ja päätoimittajana 1987–2002. Hän myös suomensi muun muassa Mark Twainia, Bram Stokeria, Richard Brautigania, William Shakespearea ja yhdysvaltalaista runoutta.
Runojen lisäksi Laine tunnetaan myös sanoituksistaan. Hänen tekemiään ovat muun muassa Rauli Badding Somerjoen esittämät ”Bensaa suonissa” (1970), ”Hymyile Miss Universum” (1970) ja ”Pilvet karkaa, niin minäkin” (1970), ”Fiilaten ja höyläten” sekä Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen ”Kekkonen-rock” (1969). Suomen Talvisodan underground-hankkeen puitteissa Laine nousi suomalaisen rocklyriikan edelläkävijäksi ja uudistajaksi. Muun muassa Eppu Normaalin Mikko Saarela piti Lainetta tärkeimpänä innoituksen lähteenään suomalaisista kirjallisista vaikuttajista.
Laine oli kokoomuksen ehdokkaana eduskuntavaaleissa 1999 sekä Turun kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2000.
Laine kuoli 59-vuotiaana vaikeaan sairauteen. Hänet on haudattu Turun hautausmaalle.
Laineen postuumisti julkaistu ajatelmakokoelma Kolmas mustakantinen vihko valittiin Vuoden aforismikirjaksi 2007. Hänen mukaansa on nimetty vuodesta 2011 kahden vuoden välein jaettu Jarkko Laine -palkinto.
Jarkko Laineen seura pystytti Turkuun Laineen muistoksi kuvanveistäjä Erik Mäkisen tekemän pronssisen muistomerkin Elämys on vuokrahuone, joka paljastettiin vuonna 2013 osoitteessa Itäinen pitkäkatu 70/ Kupittaankatu olevan puutaloyhtiön kivisen portinpylvään päähän Kupittaankadun puolelle. Jarkko Laine asui talossa vuosina 1951–1960. Kupittaankadun, Vuorityömiehenkadun ja Itäisen Pitkänkadun rajaaman puutaloyhtiön omistaa omistaa nykyään TVT Asunnot Oy. Muistomerkin huomattiin kadonneen marraskuussa 2023. Talot ovat olleet tyhjillään. Puutaloasuntojen vuokralaiset irtisanottiin maaliskuussa 2022 ja asukkaat muuttivat pois loppuvuodesta 2022.
Laineen teosten läpikäyvä teema on eksistenssi, jota kuvaa hänen American Cowboy -teoksessa oleva säe “millekään et voi mitään itsellesi vain”.
Laineen tuotanto voidaan jakaa kolmeen kauteen. Nuoruudentuotanto on impulsiivista, riehakasta ja uteliasta ja sisältää paljon vanhojen tottumusten satirisointia beat-hengessä. Tämä kausi rajautuu vuosiin 1967–1972. Keski-ikäistymisen kausi alkoi vuonna 1973. Kirjoittaja on silloin kypsä ja oppinut, mikä näkyy ymmärryksenä asioiden monikerroksisuudesta. Huumori ja satiiri säilyivät kuitenkin tyylillisinä peruselementteinä. Kolmas kausi alkoi 1980-luvulla. Tällöin teksteihin palasi nuoruustuotannon katujen, baarien, huoltoasemien ja kerrostalojen kuvasto. Herkkäviritteisyys on tälle kaudelle leimallinen piirre.
|