Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Nykymaailmassa Juri Oleša on saavuttanut vertaansa vailla olevan merkityksen. Juri Oleša on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin vaikutuksensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi aihe, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun. Juri Oleša on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan alkuperästään tämän päivän vaikutuksiinsa. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia Juri Oleša:een liittyviä näkökohtia ja pyrimme ymmärtämään sen tärkeyden ja merkityksen eri yhteyksissä. Pyrimme valaisemaan Juri Oleša:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa perusteellisen analyysin ja kriittisen tarkastelun avulla.
Juri Karlovitš Oleša (ven. Ю́рий Ка́рлович Оле́ша), (3. maaliskuuta 1899 Jelisavetgrad Valko-Venäjä, Venäjän keisarikunta – 10. toukokuuta 1960 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvosto-venäläinen kirjailija.
Juri Oleša syntyi köyhtyneeseen aatelisperheeseen ja vietti lapsuutensa Odessassa. Hänen kotikielensä lapsena oli puola. Hän opiskeli yliopistossa, liittyi vuonna 1919 puna-armeijaan ja työskenteli toimittajana.
Hän oli vuodesta 1920 lähtien avoliitossa itävaltalaistaustaisen Odessassa syntyneen musiikinopettajan tyttären Serafima Gustavnovna Suokin (1902-1983) kanssa. Serafima Suokia pidetään yhtenä Olešan sadun Kolme paksua Suok-nimisen sankarittaren prototyypeistä. Vuonna 1922 Volodymyr Narbut oli uhannut Olešaa itsemurhalla, jos ei saisi Serafimaa vaimokseen. Tämän seurauksena Oleša on kenties käyttänyt Narbutia henkilöhahmona romaanissaan Kateus (ven. Зависть, Zavist 1927, suom. 1967). Oleša meni myöhemmin naimisiin Serafiman sisaren Olga Suokin (1899-1978) kanssa.
Vuonna 1922 Oleša muutti Moskovaan, jossa hän kirjoitti rautatieläisten Gudok (ven. Гудок) -lehteen runomuotoisia pakinoita nimimerkillä Zubilo.
Olešan vuonna 1927 ilmestynyt romaani Kateus (ven. Зависть, Zavist, 1927) ja siihen perustuva näytelmä Zagovor tšustv (ven. Заговор чувств, 'Tunteiden salaliitto', 1929) herättivät suurta huomiota. Niiden aiheena on vanhan sivistyneistön kyvyttömyys sopeutua uusiin olosuhteisiin. Kirjailija laati myös suositun lastenkirjan, romanttisen sadun vallankumouksesta Kolme paksukaista (ven. Три Толстяка, Tri tolstjaka, 1924, 1928).
Juri Oleša kuuluu 1920-luvun suuriin prosaisteihin. Häntä kutsutaan metaforan kuninkaaksi, jonka merkittävin teos on Kateus (Zavist, 1927, suom. 1967). Romaanissa kuvataan kuinka vanha maailma kuolee aikansa "tarpeettomassa ihmisessä", pyrkimyksissään epäonnistuvassa romantikko Kavalerovissa. Kavalerovia on usein luettu Olešan omaelämäkerrallisena alter egona.
1930-luvun puolivälissä Oleša ajautui syrjään kirjallisuuselämästä. Hän palasi julkisuuteen vuonna 1956 ilmestyneillä valituilla teoksillaan. Vuonna 1965 ilmestyi kirjailijan omaelämäkerrallisten muistiinpanojen kokoelma Ni dnja bez strotški (ven. Ни дня без строчки, 'Ei päivääkään ilman riviä', 1965).
|