Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Marilainen mytologia tarkoittaa marien keskuudessa kehittynyttä polyteististä tai pikemmin animistista maailmankuvaa ja kulttuurista tapakäytäntöä. Siihen on sekaantunut slaavilaisen invaasion mukana mahdollisesti jo 900-luvulta lähtien vanhatestamentillista ainesta. Myös Kultaisen Ordan ajan seurauksena siinä voi olla aineksia islamista. Osa mareista on kääntynyt ortodoksiseen uskoon Venäjän voimakkaan vaikutuksen vuoksi. Kristityt voinevat kutsua marilaista mytologiaa pakanuudeksi.

Tutkimushistoriaa

Ensimmäinen länsimainen marilaiseen kulttuuriin ja uskomuksiin perehtynyt tutkija oli itävaltalainen diplomaatti Sigismund Herberstein 1500-luvulla. Hän monien muiden tavoin erehtyi luulemaan marien maailmankuvaa islamilaiseksi opiksi. Venäläisten kiinnostus tutkia mareja ja muita lähiseuden kansoja heräsi varsinaisesti 1700-luvulla, jolloin Katariina Suuri halusi tutustua valtakuntansa pohjois- ja itäosiin. Tunnetuimpia Katariinan retkikunnan rohtajia oli huomattava luonnontieteilijä Peter Simon Pallas. Samoihin aikoihin Gerhard Friedrich Müller arveli tšeremissien (eli marien), tšuvassien ja votjakkien olevan kielellisesti ja kulttuurisesti lähes samanlaisia lähtökohdiltaan. Tšuvassien kielisukulaisuudessa hän erehtyi, mutta siihen aikaan lingvistiikan kehitys ei ollut järin pitkällä. Müllerin mukaan tšeremissien yleisin rukous oli "Юмо сирлага" eli vapaasti suomennettuna "Herra siunaa meitä". 1700-luvulla kerättiin suhteellisen runsaasti aineistoa, mutta siihen sisältyi lähinnä väärinkäsityksistä johtuvia virheitä. Edelleen esimerkiksi kapteeni Nikolai Petrovitš Rytškovin kokoama 18 jumalan luettelo on osittain hävinnyt.

Seuraavalla vuosisadalla marilaista mytologiaa tutkittiin runsammin. Muun muassa kazanilainen lyyrikko Aleksandra Fuks esitteli tutkimuksiaan teoksissaan, jotka tosin käsittelevät aihetta taiteilijan vapaudella. Tutkijat Nurminski, Maljarov ja Gavriil Jakovlev tekivät runsaasti havaintoja; Filimonov teki vertailevaa tutkimusta marilaisen ja suomalaisen folkloristiikan välillä. Suomalaisista tutkijoista kävivät Marinmaalla muun muassa Matthias Alexander Castrén ja Arvid Genetz.

Tutkimustyö jatkuu vielä 2000-luvulla. Parhaillaan ollaan julkaisemassa marilaisen mytologian sanakirjaa.

Henkiolennoista

Marilaiseen mytologiaan liittyy lukuisia määriä hierarkialtaan eritasoisia henkiolentoja ja jumalhahmoja. Tunnettu on юмо, (jumo), jonka etymologia sattaa olla sama kuin suomen sanalla jumala. Sana lienee tarkoittanut alkujaan taivasta. Muita merkittäviä hahmoja tai nimiä ovat аба, maaemo, он, kaani tai tsaari ja кугузай (vanhus) sekä monia muita. Esimerkiksi адам-юмо liitetään raamatun Aatamiin. Marilaiset henget on tässä kirjoitettu kyrillisin aakkosin.

Marilaisilla on lisäksi erityiset mytologiaan osaltaan liittyvät rituaalinsa.

Kirjallisuutta

• Laulajainen, Leena: Marilaiset: laulun ja uhritulien kansa; Valokuvat: P. M. Aktasova. Kartat Liisa Valkama. Helsinki, Otava 1995.
• Tojdybekova, Lidia: Marijskaja jazyeskaja vera i etnieskoe samosoznanie. Marilainen pakanallinen usko ja etninen itsetietoisuus. 397 s. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 116. Joensuu: Joensuun yliopisto. 1997.
• Marilaisen mytologian sanakirjasta lähinnä venäjäksi