Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Music hall:n maailmassa on paljon erilaisia lähestymistapoja, mielipiteitä ja näkökulmia, joita voidaan lähestyä eri näkökulmista. Se on aihe, joka on herättänyt yhteiskunnan eri sektoreiden huomion ja synnyttänyt keskustelua, pohdiskelua ja syvällistä analyyseja. Tässä artikkelissa tutkimme Music hall:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Eri näkökulmien ja todisteiden avulla pyrimme ymmärtämään täysin Music hall:tä ympäröivän kontekstin, mikä mahdollistaa täydellisemmän ja rikastuttavamman näkemyksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Music hall on Englannissa 1800-luvun puolivälistä 1920-luvulle asti suosittu lavaviihteen muoto. Music halliksi kutsuttiin sellaisia varietee-esityksiä, joita järjestettiin suurissa konserttisaleissa ja jotka sisälsivät musiikkia ja komediaa. Esiintyjät esiintyivät lavalla ja yleisö istui pöytien ääressä virvokkeita nauttien.
Music hall -esityksessä nähtiin laulajia, koomikoita, tanssijoita ja näyttelijöitä, joskus myös jonglöörejä, akrobaatteja ja taikureita. Yhden illan show’ssa esiintyi kuudesta kahdeksaan esiintyjää. Esitykset olivat kansanomaisia, ja niissä kävi etenkin työväenluokkaisia miehiä.
Music hall -teatteri perustuu Englannin kaupunkimajatalojen taproom concert -viihteeseen, jota alettiin esittää vuoden 1751 alkoholilisenssilain jälkeen suurissa saleissa. Vuodesta 1843 alkaen alkoholijuomien käyttö ja tupakointi sallittiin music hall -teattereissa mutta kiellettiin tavallisissa teattereissa. Music hallin pioneeri oli Charles Morton, joka rakennutti vuonna 1852 Lontooseen Morton’s Canterbury Hall -teatterin.
Äänielokuvat alkoivat syrjäyttää music hallia 1920-luvulla, ja music hall -teatterit muutettiin elokuvateattereiksi. Toisen maailmansodan jälkeen Englannin sadoista music hall -teattereista oli jäljellä enää muutama.