Wiki90
Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
|
|
|
|
Paavo Säippä
Nykyään Paavo Säippä on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe, joka kiinnittää asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Se on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, sillä sen vaikutukset voivat olla erittäin merkittäviä yhteiskunnan eri alueilla. Tästä syystä on tärkeää kaivaa syvemmälle Paavo Säippä:een ymmärtääksesi sen vaikutus ja luodaksesi siitä tietoisen keskustelun. Tässä artikkelissa tutkimme Paavo Säippä:n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Lisäksi analysoimme erilaisia näkökulmia Paavo Säippä:een tavoitteenaan rikastaa tietoa ja tarjota kattavampi ja globaalimpi visio tästä aiheesta.
Paavo Erkki Säippä (1. lokakuuta 1902 Ylitornio – 14. joulukuuta 1991 Kauniainen) oli suomalainen virkamies, koulutukseltaan lakitieteen kandidaatti ja varatuomari.
Paavo Säipän isä oli tukkukauppias K. J. Säippä. Paavo Säippä suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1925 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1928. Hän toimi Ylitornion ja Turtolan (nykyisin Pello) nimismiehenä vuosina 1927–1930, Rovaniemen kauppalanjohtajana vuosina 1930–1933 sekä Lahden kaupunginjohtajana vuosina 1933–1938. Valtiollisen poliisin päällikkönä hän työskenteli vuosina 1938–1941. Nimitykseen vaikuttivat voimakkaasti sisäministeri Urho Kekkonen ja Maalaisliiton keskeinen hahmo Kaarlo Hillilä. Jälkimmäinen toi Säipän esiin ja Kekkonen haki valinnalle tuen Väinö Tannerilta. Säipän kausi valtiollisessa poliisissa jäi lyhyeksi Suomen Saksa-suuntauksen vahvistuessa. Häntä seurasi tehtävässä varatuomari Arno Anthoni. Entisen Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki ja apulaispäällikkö Bruno Aaltonen sekä Suomen aseveljien liitto olivat Säipän eron taustalla.
Myöhemmin Säippä toimi valtiovarainministeriön osastopäällikkönä ja hallitusneuvoksena ja vuodesta 1959 ministeriön kansliapäällikkönä. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1969.
Lähteet
- Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944, s. 316. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1.
- Suomi, Juhani: Urho Kekkonen 1936–1944: Myrrysmies. Otava, 1986. ISBN 951-1-06567-X.
Viitteet
- ↑ Seppinen, Ilkka: ”Säippä, Paavo (1902–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 532–533. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 13. Tammi, 1951.
- ↑ Kunnallishallinto Lahden kaupungissa vuoteen 1945 asti Kuka, Mitä, Lahti -sivusto. Lahden kaupunginmuseo. Arkistoitu 16.1.2014. Viitattu 25.5.2013. (suomeksi)
- ↑ a b Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 1062. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530. ISBN 951-640-395-6.
- ↑ Silvennoinen (2008), s. 117.
- ↑ Suomi (1986), s. 88.
- ↑ Silvennoinen (2008), s. 171–173.
Kirjallisuutta
- Simola, Matti: Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949–2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4.
|
Edeltäjä: Kaarlo Hillilä |
Rovaniemen kaupunginjohtaja 1930–1933 |
Seuraaja: Kaarlo Hillilä |
| Edeltäjä: Esko Riekki |
Valtiollisen poliisin (Valpo) päällikkö 1938–1941 |
Seuraaja: Arno Anthoni |
Arvi Hällfors (1930–1931) |
Eero H. I. Tammio (1931–1933) |
Paavo Säippä (1933–1938) |
Uuno Takki (1938–1942) |
Olavi Kajala (1942–1967)
Teemu Hiltunen (1967–1980) |
Seppo Välisalo (1980–1995) |
Kari Salmi (1995–2003) |
Tarmo Pipatti (2003–2007) |
Jyrki Myllyvirta (2007–2018) |
Pekka Timonen (2018–2023)
Niko Kyynäräinen (2023–)
|
