Wiki90.com

Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa

Sukella Wiki90:een, verkkotietosanakirjaan, joka vangitsee 90-luvun hengen. Wiki90 on Internetin alkuaikoja muistuttava muotoilu ja runsas tietovarasto, joten se on portaalisi nostalgiaan ja oppimiseen. Löydä ja koe ikonisia hetkiä unohtumattomalta aikakaudelta verkossa!

Rue de Rivoli

Tässä artikkelissa perehdymme Rue de Rivoli:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja merkityksiä. Rue de Rivoli on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena vuosien ajan, ja se on synnyttänyt monenlaisia ​​mielipiteitä ja teorioita, jotka ovat myötävaikuttaneet sen jatkuvaan kehitykseen. Rue de Rivoli on jättänyt syvän jäljen eri aloille alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen, ja se on vanginnut niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Näillä sivuilla uppoudumme Rue de Rivoli:n jännittävään universumiin, selvitämme sen mysteerit ja löydämme sen vaikutuksen moderniin yhteiskuntaan. Liity kanssamme tälle Rue de Rivoli:n löytämisen ja oppimisen matkalle!

Rue de Rivolin länsiosa nähtynä Place de la Concorden laidalla olevasta Hôtel de la Marinesta. Oikealla Jardin des Tuileries.
Rue de Rivolin itäosa Le Marais'n kaupunginosassa.

Rue de Rivoli on noin kolmen kilometrin pituinen länsi–itä-suuntainen katu Pariisin keskustassa, 1. ja 4. arrondissementin alueella. Se johtaa Place de la Concorden koilliskulmasta itään, ja sen itäpäästä johtaa sen jatkeena oleva lyhyt Rue Saint-Antoine Place de la Bastillelle. Kadun länsiosa kulkee Jardin des Tuileries’n pohjoisreunaa pitkin, ja se jatkuu välittömästi Louvren pohjoispuolitse. Sen varrella Tuileries’n puistossa on taidemuseona toimiva Jeu de Paume. Rue de Rivoli tunnetaan myös huomattavana liikekatuna.

Kadun länsiosan pohjoisreunalla olevilla rakennuksilla on pitkä yhtenäinen julkisivu. Niiden kohdalla jalkakäytävä kulkee katettuna, pylväsrivin ajotiestä erottamana arkadikäytävänä rakennusten ylempien kerrosten alla.

Katu rakennettiin 1800-luvun alussa Napoleonin määräyksestä, ja se sai nimensä Rivolin taistelun mukaan, jossa hän oli voittanut itävaltalaiset. Aluksi se ulottui vain Place de la Concordelta Louvren kohdalle, mutta 1850-luvulla, Napoleon III:n ja Georges-Eugène Haussmannin aikana, sitä jatkettiin nykyiseen pituuteensa..

Lähteet

  1. Colin Jones: Paris, Biography of a City, s. 297, Penguin Books 2006, ISBN 978-0-140-28292-4
  2. Jones, s. 354

Aiheesta muualla