Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Nykymaailmassa Suomalais-volgalaiset kielet on ottanut ratkaisevan roolin nyky-yhteiskunnassa. Olipa kyse tekniikan, politiikan, kulttuurin tai ympäristön alalla, Suomalais-volgalaiset kielet:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Suomalais-volgalaiset kielet on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, tutkijoissa, mielipidejohtajissa ja tavallisissa kansalaisissa. Tässä artikkelissa tutkimme Suomalais-volgalaiset kielet:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja. Liity kanssamme tälle Suomalais-volgalaiset kielet:n löytö- ja pohdiskelumatkalle!
Suomalais-volgalaiset kielet on yksi uralilaisen kielikunnan sisäistä kielten polveutumista kuvaavaan perinteiseen, monilta osin nykyisin jo vanhentuneeksi katsottuun binääriseen sukupuumalliin kuuluvista kieliryhmistä. Tässä mallissa se on suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvien permiläisten kielten ohella toinen suomalais-permiläisten kielten kahdesta kieliryhmästä.
Nykyisessä tutkimuksessa suomalais-volgalainen välikantakieli (joka olisi saamen, itämerensuomen, mordvan ja marin yhteinen kantakieli) on yleisesti hylätty ainakin suomalaisten tutkijoiden keskuudessa. Sen sijaan itämerensuomalaisten kielten, saamelaiskielten ja mordvalaisten kielten yhteistä kantakieltä on eräissä hiljattaisissa esityksissä kannatettu.
Edelleen voidaan kuitenkin käyttää vanhaa nimitystä viittaamaan maantieteellisesti määriteltyihin kieliryhmiin, ilman että oletetaan näille yhteistä kantakieltä. Niinpä voidaan puhua suomalais-volgalaisista kielistä silloin kun on tarpeen erottaa nämä kielikunnan kokonaisuudesta vain alueellisessa mielessä.
Suomalais-volgalaisia kieliä puhutaan laajalla alueella Skandinaviasta aina Keski-Venäjälle saakka ja niillä on yhteensä vajaat 10 miljoonaa puhujaa.
Suomalais-volgalaisten kielten volgalaiset kielet ovat
Suomalais-volgalaisten kielten oletetun suomalais-saamelaisen välikantakielitason muodostavat itämerensuomalaiset kielet (suomi, viro, karjala, vepsä, liivi, jne.) ja saamelaiskielet.
|