Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Tässä artikkelissa tutkimme Typen oksidit:n vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Vuosikymmenten ajan Typen oksidit on kiinnostanut tutkijoita, tutkijoita ja alan asiantuntijoita. Aikojen saatossa Typen oksidit:llä on ollut keskeinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ja se on vaikuttanut politiikkaan, talouteen, kulttuuriin ja teknologiaan. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme, kuinka Typen oksidit on muokannut ja muuttanut tapaamme ajatella, toimia ja elää. Lisäksi tutkimme Typen oksidit:n tulevaisuuden vaikutuksia jatkuvasti muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa.
Typen oksidit ovat typen ja hapen muodostamia yhdisteitä.
Huoneenlämpötilassa dityppipentoksidi on neste, muut kaasuja. Typpidioksidi on väriltään punaruskeaa, muut värittömiä.
Typpimonoksidi ja typpidioksidi ovat parittomia molekyylejä eli niissä on pariton määrä elektroneja. Tämän vuoksi ne ovat myös paramagneettisia aineita.
Toisin kuin esimerkiksi hiilen palaminen, typen oksidien muodostuminen alkuaineistaan on endoterminen eli lämpöä sitova reaktio, ja se voi tapahtua vain korkeissa lämpötiloissa. Esimerkiksi typpimonoksidin muodostumislämpö on +93 kilojoulea moolia kohti..
Typen oksidit ovat melko epävakaita yhdisteitä, jotka voivat helposti hajota alkuaineikseen. Huoneenlämpötilassa typpiidioksidi ja sen dimeerinen muoto, dityppitetroksidi, muodostavat kaasuseoksen, jossa ne muuttuvat jatkuvasti toisikseen. Korkeammassa lämpötilassa dityppitetroksidin osuus pienenee, eikä sitä yli 100 °C:n lämpötilassa esiinny käytännössä lainkaan.
Reagoidessaan veden kanssa typen oksidit muodostavat helposti voimakkaita happoja. Esimerkiksi dityppipentoksidi reagoi veden kanssa muodostaen typpihappoa:
Myös typpidioksidi reagoi veden kanssa muodostaen sekä typpihappoa että typpihapoketta:
Kun puhutaan typen oksideista ilmassa, tarkoitetaan yleensä typpimonoksidia (NO) ja typpidioksidia (NO2). Ammattislangissa niistä käytetään yhteisnimitystä noxit, sillä niiden kemialliset kaavat voidaan esittää muodossa NOx. Nämä molemmat ovat kaasuja, joita esiintyy pieniä määriä ilmakehässä luonnostaankin, mutta pääasiassa ihmisen toiminnan aiheuttamina ilmansaasteina. Polttoprosesseissa syntyy pääasiassa typpimonoksidia, joka hapettuu ilmassa otsonin vaikutuksesta haitallisemmaksi typpidioksidiksi.
Tavallisissa lämpötiloissa ilmakehän typpi ja happi eivät reagoi keskenään. Sen sijaan korkeissa lämpötiloissa, kuten palamisen yhteydessä, typen oksideja muodostuu helposti. Suurin osa kaupunki-ilmassa esiintyvistä typen oksideista aiheutuu liikenteen päästöistä, mutta valtakunnallisesti yhtä paljon vapautuu energiatuotannon polttoprosesseissa (polttoaineina mm. kivihiili, maakaasu, öljy, biomassat) sekä teollisuudesta. Typen oksidien pitoisuudet ovat suurimmillaan keväällä sekä talven pakkaspäivinä. Ruuhkat saattavat lisätä pitoisuuksia isoissa kaupungeissa, oksidien pitoisuudet voivat ylittää jopa 100 μg/m3 lähellä liikennettä. Suomessa pitoisuudet ovat selvästi pienentyneet 1990-luvulta alkaen, ja harvoin ylitetään vuosikeskiarvon raja-arvo 40 μg/m3.
Typenoksidien päästöjä voidaan ehkäistä vaikuttamalla käytettyyn polttotekniikkaan, polttoaineen ominaisuuteen sekä suurissa voimaloissa (Low NOx -poltto) kattilan palamisolosuhteisiin kuten lämpötilaan, ilman määrään ja ilmansyöttöön kattilassa. Ongelmana on se, että lämpötilan ollessa matala syntyy häkää, nokea ja polyaromaattisia hiilivetyjä, ja lämpötilaa nostettaessa alkaa syntyä enemmän typen oksideja.
Sisätiloissa tärkein lähde on kaasuliesi. Myös tupakointi ja muu poltto tuottaa jonkin verran typen oksideja. Jäähalleissa polttomoottorilla varustetut jäänhoitokoneet ja kartinghalleissa autot saattavat aiheuttaa erittäin suuria ja terveydelle haitallisia pitoisuuksia. Työtoksikologiassa tunnetaan ns. siilontäyttäjän tauti, joka aiheutuu tuorerehun teossa tapahtuvan käymisen tuottamasta typpidioksidista. Se aiheuttaa akuutin ja vakavan keuhkoärsytyksen ja hengenahdistuksen.
Koska typen oksidit reagoivat veden kanssa happoja muodostaen, ne kuuluvat happosateiden aiheuttajiin. Näin ollen ne happamoittavat maaperää, vesistöjä ja vaurioittavat kasvien lehtiä ja neulasia. Ne myös syövyttävät monia materiaaleja.
Typen eri oksidien vaikutukset elimistöön ovat hyvin erilaisia. Typpioksiduuli eli dityppioksidi on heikko anesteetti, jota voidaan antaa hengitysilmassa kymmenien prosenttien pitoisuuksina, kunhan huolehditaan riittävästä vähintään 21 % happipitoisuudesta. Typpimonoksidi on elimistön tärkeä ärsytyksenvälittäjäaine, joka mm. laajentaa verisuonia rentouttamalla niiden seinämän sileää lihasta. Typpidioksidi on voimakas hapetin, joka vaikuttaa hengitysteiden kudokseen haitaten luonnollisia puhdistus- ja puolustusmekanismeja. Siksi se on ihmisille haitallisin, ja huonosti vesiliukoisena se tunkeutuu syvälle hengityselimiin, supistaa keuhkoputkia ja lisää hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten siitepölylle tai kylmälle. Erityisen alttiita typpidioksidin terveyshaitoille ovat lapset ja hengityselinsairauksista kärsivät.