Sociologie náboženství
Religionssociologi
Religionssoziologie
Sociology of religion
Sociología de la religión
Sociologie des religions
Vallásszociológia
Sociologia della religione
Godsdienstsociologie
Socjologia religii
Sociologia da religião
Sociologia religiilor
Religionssociologi
Din sosyolojisi
Wiki90
Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
|
|
|
|
Uskontososiologia
Nykyään Uskontososiologia:stä on tullut yleinen kiinnostava aihe, joka kattaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueita. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Uskontososiologia on herättänyt paljon keskustelua ja synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä. Julkisella näyttämöllä esiintymisensä jälkeen Uskontososiologia on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa, herättäen intohimoisia keskusteluja ja syvällisiä pohdintoja hänen vaikutuksestaan yhteiskuntaamme. Tässä artikkelissa tutkimme Uskontososiologia:n eri puolia ja sen vaikutusta elämäämme ja tarjoamme yksityiskohtaisen ja objektiivisen katsauksen tähän ilmiöön, joka aiheuttaa edelleen kiistoja.
Uskontososiologia tutkii uskonnon roolia yhteiskunnassa: sen käytäntöjä, historiallisia taustoja, kehityskulkuja ja yleisiä aiheita. Tutkimuksen painopisteenä on erityisesti uskonnon toistuva rooli yhteiskunnissa ja eri historian aikoina.
Moderni sosiologia alkoi tutkia uskontoa Émile Durkheimin vuonna 1897 julkaistun tutkimuksen myötä, jossa hän käsitteli katolisen ja protestanttisen väestön itsemurhien määriä. Tutkimus oli yhteiskunnallisen tutkimuksen perusteos, joka erotti sosiologian muista tieteenaloista, kuten psykologiasta. Karl Marx ja Max Weber korostivat teoksissaan uskonnon ja taloudellisen tai yhteiskunnallisen rakenteen välistä suhdetta. Nykyisin uskontososiologiassa käsitellään tavallisesti maallistumista eli sekularisaatiota, yksityistä uskontoa ja uskonnon yhtenäisyyttä globalisaation ja monikulttuurisuuden yhteyksissä.
Tutkimusalan luonne
Uskonnonsosiologia eroaa uskonnonfilosofiasta siten, että se ei tutki uskonnollisten uskomusten pätevyyttä – tosin useiden keskenään ristiriitaisten opinkappaleiden vertailu voi edellyttää ”metodologista ateismia”. Menetelmälliseksi eli metodologiseksi ateismiksi on kutsuttu tieteellisessä tutkimuksessa vallitsevaa periaatetta, jonka mukaan tapahtumia tutkittaessa ja selitettäessä ei tule ottaa lukuun mitään luontoon ja historiaan kuulumattomia ulkopuolisia, yliluonnollisia vaikuttajia.
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b Berger, Peter L. The Sacred Canopy. Elements of a Sociological Theory of Religion (1967). Anchor Books, 1990. ISBN 0-385-07305-4. (englanniksi)
- ↑ Pihkala, Juha: Johdatus dogmatiikkaan, s. 24, 266. Espoo: Weilin + Göös, 1992. ISBN 951-35-5496-1.