Wiki90.com

Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa

Sukella Wiki90:een, verkkotietosanakirjaan, joka vangitsee 90-luvun hengen. Wiki90 on Internetin alkuaikoja muistuttava muotoilu ja runsas tietovarasto, joten se on portaalisi nostalgiaan ja oppimiseen. Löydä ja koe ikonisia hetkiä unohtumattomalta aikakaudelta verkossa!

Viron saaret

Tämän päivän artikkelissa keskustelemme aiheesta Viron saaret, aihe, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Viron saaret on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Viron saaret:n eri puolia, tarkastelemme sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan ja tarjoamme kriittisen näkemyksen sen merkityksestä nykymaailmassa. Viron saaret on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja sen vaikutus tuntuu monilla jokapäiväisen elämämme osa-alueilla. Joten ilman pitkiä puheita, syvennytään Viron saaret:n kiehtovaan maailmaan ja löydetään yhdessä sen merkitys nykyisessä kontekstissa.

Viron saaret sijaitsevat pääasiassa Itämeren rannikolla, vaikka sisämaan järvissä ja joissakin on saaria. Vuonna 2012 Viron maa-ametin suorittaman laskennan mukaan Virolla on 2 355 saarta tai luotoa aiemmin tiedetyn 1 535 sijaan. Sisävesistä löydettiin 133 saarta. Vain 318 saaren pinta-ala ylittää hehtaarin. Suurimmat saaret ovat Saarenmaa ja Hiidenmaa.

Viron valtionvarainministeriön tietojen mukaan 22 asutulla saarella asui toukokuussa 2018 yhteensä 39 499 asukasta eli noin 3 % Viron asukkaista. Heistä 75 % asui Saarenmaalla, 21 % Hiidenmaalla ja 4 % Muhun saarella. Loput 1 721 asukasta eli neljä prosenttia asuivat muilla 19 asutulla saarella. Yhdellä asutulla saarella eli Muhulla on tieyhteys mantereelle. Yllä olevat luvut eivät kerro tarkaa lukua saariston asukkaista, sillä asukkaat on tilastoitu kunnittain.

Katso myös

Lähteet

  1. a b Antikainen, Janne &Auri, Elina & Rannanpää, Sari & Talvitie, Jere: Saaristo- ja vesistöaluepolitiikat Euroopassa -selvitys, s. 43–44. Helsinki: Maa- ja metsätalousministeriö, 2019. ISBN 978-952-453-996-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.1.2020).