Nykymaailmassa Formula 1 -kausi 1998 on saavuttanut kiistattoman aseman. Tekniikan ja globalisaation myötä Formula 1 -kausi 1998:stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka koskee kaikenikäisiä, kulttuurisia ja elämänaloilla olevia ihmisiä. Yhteiskuntavaikutuksistaan talouteen Formula 1 -kausi 1998 on ongelma, joka ei jää päivittäin huomaamatta. Tässä artikkelissa tutkimme Formula 1 -kausi 1998:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja kehitystä ajan myötä. Liity kanssamme tälle kiertueelle Formula 1 -kausi 1998:n kiehtovassa maailmassa!
Formula 1 -kausi 1998 oli historian 49. Formula 1 -kausi. Se alkoi 8. maaliskuuta ja päättyi 1. marraskuuta1998 yhteensä 16 ajetun kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti suomalainen Mika Häkkinen, jolle mestaruus oli uran ensimmäinen. Valmistajien mestaruuden voitti brittiläinen McLaren-talli, jossa ajoivat Häkkinen ja David Coulthard.
Kausi oli Mika Häkkisen ja Michael Schumacerin taistelua. Häkkinen voitti kahdeksan kilpailua kauden aikana, eli puolet ajetuista kilpailuista. Toiseksi kuljettajien MM-sarjassa sijoittunut saksalainen Ferrari-kuljettaja Michael Schumacher saavutti kuusi voittoa. Coulthard sekä Jordan-kuljettaja Damon Hill voittivat molemmat yhden kilpailun. Samanlainen tilanne oli kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin Ayrton Senna ja Alain Prost taistelivat molemmat maailmanmestaruudesta. Silloin ei tullut erillistä voittoa kuin yhden kerran, kun voittajana oli joku toinen kuin Ayrton Senna tai Alain Prost.
Kauden aikana kilpailuissa esiintyi 23 kuljettajaa, joista täysimittaisen kauden ajoi 21, ja 11 valmistajaa. Kuljettajien kansallisuuksia oli yhteensä 12 eri maasta. Eniten oli brittikuljettajia, yhteensä neljä. Moottorinvalmistajia oli yhdeksän. Ford toimitti moottoreita kolmelle eri tallille. Rengastoimittajia oli kaksi, japanilainen Bridgestone ja yhdysvaltalainen Goodyear.
Kauden 1998 valmistelut alkoivat jo tammikuussa, kun tallit aloittivat uusien autojensa esittelyn. Ferrari avasi pelin esittelemällä uuden F300-auton loppiaisena. Ferrarin tavoitteena oli tallin presidentin, Luca Cordero di Montezemolon, mukaan vain maailmanmestaruus.
McLaren palkkasi aiemmin Williamsilla työskenneelleen insinööri Adrian Neweyn suunnittelemaan uuden MP4/13-auton. Auto julkistettiin helmikuun alussa Wokingin päämajassa. McLaren vaihtoi myös rengastoimittajan Goodyearista Bridgestoneen. MP4/13 osoittautuikin Barcelonassa ajetusta talven ensimmäisestä testistä lähtien nopeaksi autoksi.
Ferrarin aikainen valmistautuminen kauteen valui hukkaan, kun F300-autossa ilmeni vikoja toisensa jälkeen. Lopulta auto palasi tehtaalle uudelleenrakennettavaksi. Ongelmien jälkeen Ferrari keskitti kaiken testaustyön Maranellon lähellä sijaitsevalla Mugellon radalla. Samalla McLaren oli ylivoimainen muihin talleihin verrattuna Montemelón ja Paul Ricardin radalla ajetuissa testeissä. McLaren lähtikin kauteen mestarisuosikin asemassa.
McLarenin kehittämästä kaksoisjarrusta syntyi paljon keskustelua. Kuljettaja pystyi säätelemään lisäpolkimella takapyörien jarrutehoa sen mukaan, kääntyykö mutka oikealla vai vasemmalla. Erikoisjarru tuli muiden kilpailijoiden tietoon jo kesällä 1997 Itävallan GP:ssa. Ferrarin kritisoi erikoisjarrua eniten ja halusi, että se kiellettäisiin ennen kauden alkua. McLaren oli kuitenkin hyväksyttänyt jarrujärjestelmänsä FIA:n kanssa käydyllä kirjeenvaihdolla.
*Alun perin kausi oli suunniteltu 17 kilpailun mittaiseksi, mutta Portugalin Grand Prix peruttiin, koska Estorilin rata ei täyttänyt FIAn vaatimuksia. Kilpailu oli tarkoitus ajaa 11. lokakuuta. Korvaavaa kilpailua ei järjestetty, joten kaudesta muodostui pituudeltaan 16 kilpailun mittainen.
Alkukausi: McLarenin vahva alku
Kausi 1998 käynnistyi maaliskuun kahdeksantena päivänä ajetulla Australian GP:lla. Samalla paljastui tallien väliset voimasuhteet. Lauantaina ajetuissa aika-ajoissa McLaren osoitti olevansa nopein, kun tallin kuljettajat valtasivat eturivin lähtöruudut. Häkkinen ajoi paalupaikalle 0,043 sekunnin erolla Coulthardiin. Edellisen kerran McLarenin autot olivat olleet eturivissä Australiassa 1991.
Merkittävimpiä sääntöjä
Moottorin iskutilavuus sai olla enintään 3 000 cm³ (kolme litraa). Sylintereiden lukumäärä oli rajoitettu kymmeneen (V10).
Aika-ajot ajettiin lauantaina. Aika-ajot kestivät yhden tunnin, jonka aikana kuljettajat saivat ajaa enintään 12 ratakierrosta.
Kuljettaja karsiutui kilpailusta, jos hänen aika-ajoissa ajama aikansa oli yli 107% paalupaikka-ajasta.
Kuvioidut renkaat tulivat pakollisiksi. Eturenkaissa oli oltava vähintään kolme uraa ja takarenkaissa neljä uraa. Uran leveyden tuli olla renkaan pinnasta 14- ja uran pohjasta mitattuna 10 mm.
Renkaiden minimileveys oli edessä 12 tuumaa ja takana 14 tuumaa.
Auton suurin sallittu leveys oli 180 senttimetriä.
Toranosuke Takagi debytoi Tyrrellillä. Japanilainen Takagi siirtyi F1:een kilpailtuaan kaudella 1997 kotimaansa Formula Nippon -sarjassa, jossa hän voitti kauden yhdeksästä kilpailusta yhden ja sijoittui loppupisteissä kuudenneksi. Vuonna 1995 hän sijoittui Japanin Formula 3000 -sarjassa toiseksi.
Esteban Tuero debytoi Minardilla. Argentiinalainen Tuero ajoi kaudella 1997 Japanissa Formula Nippon sarjassa, jossa hän oli loppupisteissä sijalla 16 yhden pisteen turvin.
Rengasvalmistaja Bridgestone saavutti Australian GP:sta ensimmäisen paalupaikan, voiton ja nopeimman kierroksen.
Alexander Wurz ajoi uransa ensimmäisen nopeimman kierroksen Argentiinan GP:ssa.
San Marinon GP:ssa Mika Häkkinen ajoi uransa sadannen kilpailun. Samassa kilpailussa McLaren saavutti historian 110. voittonsa David Coulthardin ajamana.
Jan Magnussen saavutti uransa ensimmäisen ja ainoan MM-pisteen hänen uransa viimeisessä F1-kilpailussaan Kanadan GP:ssa. Michael Schumacher kellotti samassa kilpailussa uransa 30. nopeimman kierroksen.
Michael Schumacher voitti kilpailun 30. kerran urallaan Ranskan GP:ssa.
Britannian GP:ssa Jos Verstappen ajoi uransa 50. kilpailun ja Ferrari saavutti 120. nopeimman kierroksen.
Giancarlo Fisichella valtasi paalupaikan ensimmäistä kertaa urallaan Itävallan GP:ssa.
Ferrari-talli ajoi historian 600. kilpailun Saksan GP:ssa. Samassa kilpailussa McLaren saavutti 90. paalupaikan.
Mika Häkkinen lähti kymmenettä kertaa urallaan paalupaikalta Belgian GP:ssa. Samassa kilpailussa Jordan-talli voitti ensimmäistä kertaa.
Luxemburgin GP:ssa Jean Alesi ajoi uransa 150. kilpailunsa. McLaren saavutti samassa kilpailussa historian 80. nopeimman kierroksen.
Damon Hill ajoi uransa sadannen kilpailun Japanin GP:ssa. Michael Schumacher oli 20. kertaa urallaan aika-ajojen nopein kuljettaja. Mika Häkkinen varmisti kilpailussa uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden, joka oli McLarenille kymmenes kuljettajien mestaruus. Valmistajien mestaruuden McLaren voitti kahdeksannen kerran historiansa aikana.
Pedro Dinizin paras MM-sijoitus
Lähteet
↑ abcKulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 58. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
↑Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 59. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.