Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
Nykyään Talviolympialaiset 1998 on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Johtuipa sen arkielämään, historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta eri sektoreihin, Talviolympialaiset 1998 on saavuttanut merkittävän merkityksen nykyään. Talviolympialaiset 1998 on ollut asiantuntijoiden ja fanien tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena alkuperästään sen kehitykseen ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Talviolympialaiset 1998:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä tämän päivän yhteiskunnassa.
XVIII talviolympiakisat | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Isäntäkaupunki | Nagano, Japani | ||||||
Osallistujamaita | 72 | ||||||
Osallistujat | 2 176 (1 389 miestä, 787 naista) | ||||||
Kisatapahtumat | 68 kilpailua 14 lajissa | ||||||
Avajaiset | 7. helmikuuta 1998 | ||||||
Päättäjäiset | 22. helmikuuta 1998 | ||||||
Avaaja | keisari Akihito | ||||||
Urheilijoiden vala | Kenji Ogiwara | ||||||
Tuomareiden vala | Junko Hiramatsu | ||||||
Olympiatulen sytyttäjä | Midori Ito | ||||||
Olympiastadion | Naganon olympiastadion | ||||||
|
Vuoden 1998 talviolympialaiset järjestettiin Naganossa Japanissa. Kilpailut avattiin 7. helmikuuta ja päätettiin 22. helmikuuta vuonna 1998.
Kisojen valintaprosessi pidettiin 15. kesäkuuta 1991 Birminghamissa, Britanniassa.
Äänestystulokset | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Kaupunki | Maa | Kierros 1 | Kierros 2 | Kierros 3 | Kierros 4 | Kierros 5 | |
Nagano | Japani | 21 | 30 | 36 | 46 | ||
Salt Lake City | Yhdysvallat | 15 | 59 | 27 | 29 | 42 | |
Östersund | Ruotsi | 18 | 25 | 23 | |||
Jaca | Espanja | 19 | 5 | ||||
Aosta | Italia | 15 | 29 |
Olympiaohjelmassa oli 72 tapahtumaa 14 eri urheilulajissa.
Kisoihin osallistui 2 180 urheilijaa 72 maasta.
Vuoden 1998 talviolympialaisten mitalitaulukon ykkössijan saavutti Saksa.
Vuoden 1998 talviolympialaisten mitalitaulukko | |||||
---|---|---|---|---|---|
Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
1 | Saksa | 12 | 9 | 8 | 29 |
2 | Norja | 10 | 10 | 5 | 25 |
3 | Venäjä | 9 | 6 | 3 | 18 |
4 | Kanada | 6 | 5 | 4 | 15 |
5 | Yhdysvallat | 6 | 3 | 4 | 13 |
6 | Alankomaat | 5 | 4 | 2 | 11 |
7 | Japani | 5 | 1 | 4 | 10 |
8 | Itävalta | 3 | 5 | 9 | 17 |
9 | Etelä-Korea | 3 | 1 | 2 | 6 |
10 | Italia | 2 | 6 | 2 | 10 |
11 | Suomi | 2 | 4 | 6 | 12 |
12 | Sveitsi | 2 | 2 | 3 | 7 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kisojen avajaisten luonne oli hillitty, mutta vastoin japanilaisten toiveita seremoniat vietiin läpi päivänvalossa. Avajaiset aloitettiin lauantaina paikallista aikaa jo kello 11 aamupäivällä, jolloin Yhdysvalloissa oli perjantai-ilta, New Yorkissa kello yhdeksän.
Pääosaan avajaisissa nousivat isäntämaassa huippusuositut sumopainijat, joille annettiin koko tilaisuuden suurimmat aplodit. Aluksi 36 japanilaisen kansallisurheilun harjoittajaa suorittivat shiko-rituaalin, minkä jälkeen avajaisten päätähti, suurmestari (jap. 横綱, yokozuna) Akebono nousi sumopainin ottelukenttää dohyota muistuttaneelle lavalle ja esitti yokozuna dohyo-iri -rituaalin. Jalkojen nostamisella ja tarmokkaalla maahan laskemisella (shiko) oli tarkoitus ajaa pahat henget tiehensä ja viestittää, että kilpailut pidettäisiin reilun urheiluhengen nimissä. Sumopainijoiden lisäksi avajaisten teema noudatteli muiltakin osin Japanin satu- ja tarinakulttuuria, muun muassa balettitanssin muodossa.
Avajaisten kisojen rauhaan vedonneen kappaleen oli säveltänyt britti Andrew Lloyd Webber ja sen lauloi Ryoko Moriyama. Avajaiset lopetettiin Ludwig van Beethovenin sävelmään, jonka kuoro-osuuteen yhtyivät eri puolilla maapalloa, New Yorkissa, Pekingissä, Berliinissä, Hyväntoivonniemellä ja Sydneyssä sijainneet orkesterit.
Suurkisojen avajaisille tyypillisesti avajaisissa puheen pitivät maan keulahahmo, keisari Akihito, olympiatoimikunnan puheenjohtaja Eishiro Sato sekä Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch.
|