Wiki90
Wiki90: 90-luvun tyylitietosanakirja verkossa
|
|
|
|
Nuorittajoki
Tässä artikkelissa tutkimme Nuorittajoki:n aihetta eri näkökulmista ja kattaamme sen historialliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja emotionaaliset vaikutukset. Nuorittajoki on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Koko artikkelin ajan analysoimme Nuorittajoki:n eri puolia, syventämällä sen merkitystä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ilmeen, jonka avulla lukija ymmärtää Nuorittajoki:n monimutkaisuuden ja merkityksen nykyaikaisessa kontekstissa.
| Nuorittajoki | |
|---|---|
 Rinnetien renkkusilta Ylikiimingin Jokikokossa |
|
| Alkulähde |
Ruottisenjärvi, Pudasjärvi |
| Laskupaikka |
Kiiminkijoki, Nuoritta, Oulu |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 105 km |
| Alkulähteen korkeus | 114,5 m |
| Valuma-alue | 1 136 km² |
Nuorittajoki eli Nuorittanjoki on Kiiminkijoen pisin sivuhaara Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärven ja Oulun kaupunkien alueella. Oulussa sijaitseva osa joesta on entistä Ylikiimingin kuntaa.
Joen kulku
Joki virtaa pääosin Hetekyläntien suuntaisena, ja yhtyy Kiiminkijokeen Oulun Jokikokossa. Joki kuuluu Kiiminkijoen vesistöalueeseen, ja sen valuma-alueen pinta-ala on 1 136 km² ja järvisyys 2,2 %. Nuorittajoki alkaa Pudasjärven kunnan alueelta Ruottisenjärvestä ja virtaa länteen kohti Perämerta. Joki on kapea ja paikoin syvä, ja siinä on useita koskipaikkoja, joista tunnetuin lienee Viinikoski. Nuorittajoen sivujokia ovat Piltuanjoki ja Jaalankajoki sekä Isosta Olvasjärvestä laskeva Olvasoja.
Ominaisuudet
Nuorittajoen valuma-alueesta kosteikkoja on 72 %, joten se virtaa halki soiden ja turvetuotantoalueidenkin. Joen tilaa ja humuspitoisuutta tarkkaillaankin jatkuvasti. Nuorittajokeen on istutettu taimenta sekä poikasina että aikuisina kaloina ja siinä on myös luontainen harjuskanta. Joen pyyntivahvuinen rapukanta on säilynyt 1960-luvulta, jolloin ravustus joella aloitettiin. Joen varrella sijaitsevalla Keinäsperällä rapukanta oli elinvoimainen ainakin vuoteen 1999 saakka.
Lähteet
- Rehell S., Pellikka K., Virta P., Rantala L., Kauppinen V., Kilpeläinen T., Sandqvist, H. Ylitulkkila S. 2002. Oulun Vesi. Viinivaaran pohjavesihanke. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Kiiminkijoen Natura-arviointi. Raportti P01432. PSV-Maa ja Vesi. 61 s. Raportti PDF-tiedostona(viitattu 7.8.2008)